Sängyn alta putkahti ainakin:
- pari kynää
- hissanlaitoksen luentopalautelomake (tyhjä)
- puhelinluettelo
- favourite socks -kirja (luulin siskoni lainanneen)
- kerä itsekehrättyä alpakkaa
- nuppineuloja
- bafucineja...
...ja perimmäisestä nurkasta se kauan kaivattu kameran laturi.
Jotta saataisiin ajatukset pois miun laiskasta, tyhmästä, saamattomasta JA saastaisesta itsestäni, esittelyvuoroon pääsee uusin askartelupaskarteluni.
Tästä on jo ehtinyt muodostua paras kaverini. Kukkarossa on kaksi nipsutintaskua, jotka kiinnitetään yhteen nepparilla, niiden välissä lisäksi tasku vähemmän käytössä oleville korteille. Malli muhi omassa päässä. Olen bongaillut kassan takaa ihmisten kukkaroita koko kesän ja punninnut sitä kaikkein optimaalisinta ratkaisua. Tämä malli syntyi kuitenkin vanhan ja hyväksi todetun, mutta liian ison ja ällökeinonahkaisen lompakkoni pohjalta.
Kangas on Eurokankaan poistolaarista bongattua valkoista, lehtikuvioista jotain, joka on sittemmin isketty oliivinvihreään dylonkylpyyn. Vuori jälleen kerran vanhan tyynyliinan jämiä. Kehykset hain Harrasteesta, 2,5 e zipale. Sieltä löytyy ihan hyvin noita beisikkejä eri kokoja, kullan tai hopean värisinä. Kehysten kiinnittämiseen lisäksi rutkasti Tiimarin yleisliimaa.
Onhan tuossa virheitä joo, ja vielä toisinaan huomaa vienon liiman tuoksun leijailevan sen lähistöllä. Olen kuitenkin tyytyväinen, palvelee käyttäjäänsä hyvin. Suosittelen kaikille U-handblogin vinkkejä kehysten kiinnittämiseen. Omakin askartelupaskartelu olisi varmasti sujunut sulavammin ja lopputulos olisi ollut siistimpi, jos olisin törmännyt linkkiin ennen kukkaron valmistumista :)
Minut on myös haastettu, mutta taidan vielä hieman punnita biisilistaani, ettei tämä postaus veny aivan supermahdottomaksi asti. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti