Huh, mikä joulu :P

Minttumaari-huivi (Ulla 02/07)
Sekalaisia kirpputorilankoja epämääräinen määrä
Puikot no 4

Pikkusiskoni sai joululahjaksi Minttumaarin, jonka keksin aloittaa vähän yli viikkoa ennen joulua. Kuvassa huivi pingottuu tapanina. Mallikertoja tuli tehtyä ohjeen määrään nähden varmaan triplamäärä, kun puikkokoko oli pienempi ja halusin huivin olevan ekstrasupermuhkea. Lahjan saaja oli tyytyväinen, eikä arvannut mitään vaikka neuloin huivia vielä aattona joulupukin kuumaa linjaa katsellessamme :P

Joululahjat valmistuivat muutenkin aika lailla viime tipassa.. Tämän huivin ja edellisessä postauksessa esitellyn laukun lisäksi ompelin vielä puolitoistavuotiaalle kummipojalleni liskohupparin, jossa on selässä harjakset.. Kuvaa en tietenkään muistanut ottaa :(

Tämä joulu on ollut kyllä tähän astisen elämäni rankin.. Kavereiden kanssa on juostu vaikka sun missä ja koko ajan. Niin että silmissä heittää... Tässä taas valokuvaustaitojani :P

Sitten vielä muutama alennusmyyntien alun kunniaksi tehty kirpputorilöytö.. Kaksi paria kenkiä ja nahkarukkaset irtosivat tällä kertaa hintaan yht. 4,20 e.

Nyt sitten jatkamaan joulusta toipumista ja uuteen vuoteen valmistautumista :)

Jouluja :)

Nyt on jouluaatto.. Vuorokausi ehti vaihtua pulkkamäessä kavereiden kanssa ja kotiin päästyä piti vielä paketoida joululahjoja ja istahtaa koneelle. Osa lahjoista on vielä vaiheessa, mutta ei kai se ole niin vakavaa, jos ne valmistuvat päivää paria määräajan jälkeen.. Enhän ole missään muuallakaan ikinä ajoissa.

Jotain valmistui tänäänkin. Ompelin parhaalle ystävälleni laukun, jonka aiheena on hän itse - sirkustaiteilija.

Laukussa on koristuksena kuva ja runonpätkä, jotka on siirretty kankaalle tulostettavilla siirtokuvapapereilla. Ylälaitaa kiertää lisäksi pellavapitsi. Kangas on ylijäämää taannoin ompelemastani hamosesta, vuori kierrätyskeskuksesta ostettua tyynyliinaa.

Muutakin on tullut ommeltua ja kierrätyskeskuksesta löytyi vaikka mitä ihanaa, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt täytyy painua pehkuihin, että jaksaa aamulla herätä katsomaan joulupukin kuumaa linjaa ja koristelemaan kuusta!

Hyvää ja omannäköistä joulua itse kullekin <3

I love Love to Knit !!

Tänään herätessäni ulkona oli jo pimeää... Postilaatikosta löytyi kuitenkin päivän valonsäde, Bronwyn Lowenthalin Love to Knit -kirja, jota olen himoinnut siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran sain sen käsiini Akateemisessa kirjakaupassa. Hintatietoisena kuluttajana päätin kuitenkin tilata sen muualta. Kirja on pullollaan ihania ideoita, kuvia ja ohjeita. Varsinkin inspiraationlähteenä se on mitä mahtavin!

Kuvassa kirjan alta pilkottaa jotain puolivalmista, joka toivottavasti valmistuu jouluksi. Siitä lisää lähitulevaisuudessa :) Nyt suorittamaan joulusiivousta!

Pipan toinen puoli

Jatkoa viimeöiselle... Vasemmanpuoleisessa kuvassa on siis se, mistä pipa syntyi, eli muhkuralanka söpistelykupissa.. Oikealla on pipan toinen puoli, jota en siis yöllä tajunnut kuvata. Nappilista kaipaa vielä pingoitusta.

Tänään kävin koeponnistamassa pipaa ja hamosta Annikin joulumarkkinoilla historiallisessa puutalokorttelissa Tammelassa. Myyjät olivat iloisia, tuotteet upeita ja miljöö tunnelmallinen. Aivan toista kuin Lappeenrannan Linnoituksen mutavelliset ja vesisateiset mökötysmarkkinat viikko sitten. Annikin valikoimista mukaan tarttuivat hopeasta ja luonnonhelmistä käsintehdyt korvakorut sekä suloiset puiset käsinmaalatut rintaneulat.

Pipa <3

Siellä se on, kauneimmassa ja talvisimmassa ikinä näkemässäni maisemassa, johon tuskin koskaan tulen palaamaan.. Vähän fiilistelyä.

Olen niin ylpeä pipasta! Se on nimittäin ensimmäinen koskaan neulomani kappale, joka on syntynyt itse kehräämästäni langasta.. Lanka on epätasaista, toisinaan rihmanohutta, toisinaan paksua kuin mikä, mutta tykkään tuosta elävästä pinnasta. Malli on omasta päästä ja hyvin yksinkertainen, mutta silti pipan neulomiseen meni koko päivä... Purin ja aloitin uudestaan ehkä kolme kertaa ennenkuin lopulta Sinkkuelämää-maratonin aikanan sain tehtyä (ainakin toistaiseksi) viimeisen version. Päälaelleen pipa sai tupsun ja toisessa sivussa on nappilista puunappeineen. Jostain syystä en osannut valokuvata oikeaa puolta näin kolmen aikaan yöllä.

Nyt kauneusunille!

Ps. oikeasti en koskaan sano pipa, mutta piti nyt leikkiä edes vähän tamperelaista ja nimetä pipo pipaksi.

Surrurrur

Toisinaan pitää ommellakin.. Tänään ei olisi kyllä pitänyt, kun olisi ollut paljon muuta tähdellisempää tekemistä, mutta näin taas kävi. Lopputuloksena oli harmaa paksu a-linjainen talvihame, jonka totesin tänään pakottavasti tarvitsevani nyt eikä heti (kuten tavallista).

Hyvin yksinkertaiset kaavat piirsin lonkalta ja ihan hyvinhän ne tuntuvat toimivan. Hameen tönkköys johtuu siitä, että kangas on paksua ja halusin siistin helman.. Kanttinauhaa ei tähän hätään löytynyt, joten päärme saa kelvata.. Toisaalta se tekee hameesta aika hauskan näköisen. Silitys auttanee asiaa myös, kunhan pääsen kelvollisen silitysraudan luo. Helman koristus on yksinkertaisen simppeli reunapitsiviritelmä napilla ja hakaneulalla.

Johan nyt kelpaa lähteä sunnuntain joulumarkkinoille Annikinkadulle :)

Kehrään, kehrään....

Hei, olen Liisa ja olen kehruuaddikti.. Olen ollut koukussa nyt päivän, kuivilla en hetkeäkään.. Kehrään, ajattelen kehräämistä ja näen unta kehräämisestä. Koulutyökriisini syvenee syvenemistään.

Suuren suuri lankakerä, rakkaudella kehrätty, istahti maanantain kirpputorikierrokselta eurolla löytyneeseen krookuskuppiin. Sitten se yhtyi hahtuvaan ja joutui vaihtamaan isompaan mukiin.

Valmis :)

Thermal by Laura Chau (Knitty Winter 2006)
Lanka: SandnesGarn Sisu n. 350 g poltetun oranssi
Puikot no 3

Huh, vihdoin se on valmis! Tai itseasiassa reilu viikko sitten, mutta hovikuvaajan puutteessa postaus on venynyt.. Lopulta päädyin surkeavaloisiin, itse napattuihin kuviin, joista toiselle lienee käyttöä, jos kirjoitan kirjan tai ryhdyn SDP:n ehdokkaaksi..

Thermalin neulominen oli mukavaa :) mallineule on yksinkertaistakin yksinkertaisempi, mutta silti edes vähän vaihteleva. Kerrankin usko ja tarmo riitti loppuun saakka, eikä neule jäänyt laatikon pohjalle. Muutoksia ohjeeseen tein ainoastaan kaksi. Koska pelkäsin paidan tulevan liian leveäksi, enkä jaksanut enää aloittaa alusta, kavensin n. 10 cm helmasta koosta C kokoon B. Ei huono ratkaisu, kavennuksia ei juuri huomaa ja paita istuu paremmin. Seuraavan pesun jälkeen pitää vielä katsoa vähän pingotusta, mutta olen tyytyväinen kokoon nytkin. Toinen muutos oli, että laitoin pääntiehen kolme nappia. Tämän päätöksen tein jo ennen kuin ryhdyin neulomaan, miusta se kolmas nappi nyt vaan kuului siihen. Nappien löytäminen olikin sitten jo aivan toinen tarina.

Neulominen jatkuu, mutta olen aloitellut myös toista harrastusta... Kovin kauaksi ei olla kuitenkaan päästy..

Posti toi tänään pehmeän paketin Villa Laurilasta. Paketti sisälsi jos jonkinlaista ihanaa: värttinän lisäksi kaksi hahtuvakiekkoa, valkoista villatopsia, valkoisen ja vaaleanpunaisen merinotopsin sekä ruskeita kikkaroita :) Pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan ja yhtäkkiä huomasin, että kello on jo varttia vaille Michael Scofield ja kokous, johon minun piti mennä jo aikaa sitten loppunut. Näin tällä kertaa, mitähän tästä vielä seuraa... Lankaa sain kehrättyä kaiken ähellyksen jälkeen tällaisen köntin..

Niin säälittävää kuinka ylpeä olenkaan tästä :)

Ei vieläkään valmista..

Kuvassa poseeraa uusi virna-mukini aamukahvin ja espanjan ainekirjoituksen seurassa. Toisinaan voisi tehdä jotain ajoissa: viimeisen illan paniikki on tänä syksynä huolestuttavasti vaihtunut viimeisen aamun paniikkiin.

Tämän päivän työrupeama imi mehut niin tehokkaasti, että thermalin viimeistely saa jäädä aikaan tulevaan.. Napit sentään sain jo ostettua, onhan se edistystä sekin.

Tentin ja töiden välissä ehdin piipahtaa Radio kirppiksellä, josta mukaani tarttui paksu nippu vuoden -75 kotiliesiä:

Tuo hirvipaita on ehkä pakollinen toteutettava! Vaikka olen viime aikoina tykästynyt enemmän 40-50-60-lukujen tyyliin, on 70-luvun retro pesiytynyt pysyvästi sydämeeni :) Nuo muhkeat palmikkoneuleet on myös hauskoja! Harmi vaan, että muissa numeroissa on neulemalleja vähän.

Retroa on myös seinävaatteeni, Maija Isolan Käspaikka-kangas, aiemmin pöytäliinana palvellut, vaaleanpunaisin pitsisomistein (ah :D) Kuva oli pakko napata, koska eilen töissä huomasin sokoksen mainoslehteä selaillessani, että kuosi on otettu uudelleen tuotantoon, tällä kertaa keittiötekstiilien muodossa. Tämän yksilön olen huutanut haltuuni parilla eurolla huuto.netistä.