Siellä se on, kauneimmassa ja talvisimmassa ikinä näkemässäni maisemassa, johon tuskin koskaan tulen palaamaan.. Vähän fiilistelyä.Olen niin ylpeä pipasta! Se on nimittäin ensimmäinen koskaan neulomani kappale, joka on syntynyt itse kehräämästäni langasta.. Lanka on epätasaista, toisinaan rihmanohutta, toisinaan paksua kuin mikä, mutta tykkään tuosta elävästä pinnasta. Malli on omasta päästä ja hyvin yksinkertainen, mutta silti pipan neulomiseen meni koko päivä... Purin ja aloitin uudestaan ehkä kolme kertaa ennenkuin lopulta Sinkkuelämää-maratonin aikanan sain tehtyä (ainakin toistaiseksi) viimeisen version. Päälaelleen pipa sai tupsun ja toisessa sivussa on nappilista puunappeineen. Jostain syystä en osannut valokuvata oikeaa puolta näin kolmen aikaan yöllä.
Nyt kauneusunille!
Ps. oikeasti en koskaan sano pipa, mutta piti nyt leikkiä edes vähän tamperelaista ja nimetä pipo pipaksi.
1 kommentti:
Hei! Eksähdin ekaa kertaa blogiisi. Täällähän on kaikkea kiinnostavaa ja tosiaankin meillä tuntuu olevan aika lailla sama maku. Juuri tuota samaisen oranssia Sisu-lankaa olen hahmotellut neuletakiksi ja hamosesi on upea. Tulen uudelleenkin vilkuilemaan töitäsi!
Lähetä kommentti