Huh, mikä joulu :P

Minttumaari-huivi (Ulla 02/07)
Sekalaisia kirpputorilankoja epämääräinen määrä
Puikot no 4

Pikkusiskoni sai joululahjaksi Minttumaarin, jonka keksin aloittaa vähän yli viikkoa ennen joulua. Kuvassa huivi pingottuu tapanina. Mallikertoja tuli tehtyä ohjeen määrään nähden varmaan triplamäärä, kun puikkokoko oli pienempi ja halusin huivin olevan ekstrasupermuhkea. Lahjan saaja oli tyytyväinen, eikä arvannut mitään vaikka neuloin huivia vielä aattona joulupukin kuumaa linjaa katsellessamme :P

Joululahjat valmistuivat muutenkin aika lailla viime tipassa.. Tämän huivin ja edellisessä postauksessa esitellyn laukun lisäksi ompelin vielä puolitoistavuotiaalle kummipojalleni liskohupparin, jossa on selässä harjakset.. Kuvaa en tietenkään muistanut ottaa :(

Tämä joulu on ollut kyllä tähän astisen elämäni rankin.. Kavereiden kanssa on juostu vaikka sun missä ja koko ajan. Niin että silmissä heittää... Tässä taas valokuvaustaitojani :P

Sitten vielä muutama alennusmyyntien alun kunniaksi tehty kirpputorilöytö.. Kaksi paria kenkiä ja nahkarukkaset irtosivat tällä kertaa hintaan yht. 4,20 e.

Nyt sitten jatkamaan joulusta toipumista ja uuteen vuoteen valmistautumista :)

Jouluja :)

Nyt on jouluaatto.. Vuorokausi ehti vaihtua pulkkamäessä kavereiden kanssa ja kotiin päästyä piti vielä paketoida joululahjoja ja istahtaa koneelle. Osa lahjoista on vielä vaiheessa, mutta ei kai se ole niin vakavaa, jos ne valmistuvat päivää paria määräajan jälkeen.. Enhän ole missään muuallakaan ikinä ajoissa.

Jotain valmistui tänäänkin. Ompelin parhaalle ystävälleni laukun, jonka aiheena on hän itse - sirkustaiteilija.

Laukussa on koristuksena kuva ja runonpätkä, jotka on siirretty kankaalle tulostettavilla siirtokuvapapereilla. Ylälaitaa kiertää lisäksi pellavapitsi. Kangas on ylijäämää taannoin ompelemastani hamosesta, vuori kierrätyskeskuksesta ostettua tyynyliinaa.

Muutakin on tullut ommeltua ja kierrätyskeskuksesta löytyi vaikka mitä ihanaa, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt täytyy painua pehkuihin, että jaksaa aamulla herätä katsomaan joulupukin kuumaa linjaa ja koristelemaan kuusta!

Hyvää ja omannäköistä joulua itse kullekin <3

I love Love to Knit !!

Tänään herätessäni ulkona oli jo pimeää... Postilaatikosta löytyi kuitenkin päivän valonsäde, Bronwyn Lowenthalin Love to Knit -kirja, jota olen himoinnut siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran sain sen käsiini Akateemisessa kirjakaupassa. Hintatietoisena kuluttajana päätin kuitenkin tilata sen muualta. Kirja on pullollaan ihania ideoita, kuvia ja ohjeita. Varsinkin inspiraationlähteenä se on mitä mahtavin!

Kuvassa kirjan alta pilkottaa jotain puolivalmista, joka toivottavasti valmistuu jouluksi. Siitä lisää lähitulevaisuudessa :) Nyt suorittamaan joulusiivousta!

Pipan toinen puoli

Jatkoa viimeöiselle... Vasemmanpuoleisessa kuvassa on siis se, mistä pipa syntyi, eli muhkuralanka söpistelykupissa.. Oikealla on pipan toinen puoli, jota en siis yöllä tajunnut kuvata. Nappilista kaipaa vielä pingoitusta.

Tänään kävin koeponnistamassa pipaa ja hamosta Annikin joulumarkkinoilla historiallisessa puutalokorttelissa Tammelassa. Myyjät olivat iloisia, tuotteet upeita ja miljöö tunnelmallinen. Aivan toista kuin Lappeenrannan Linnoituksen mutavelliset ja vesisateiset mökötysmarkkinat viikko sitten. Annikin valikoimista mukaan tarttuivat hopeasta ja luonnonhelmistä käsintehdyt korvakorut sekä suloiset puiset käsinmaalatut rintaneulat.

Pipa <3

Siellä se on, kauneimmassa ja talvisimmassa ikinä näkemässäni maisemassa, johon tuskin koskaan tulen palaamaan.. Vähän fiilistelyä.

Olen niin ylpeä pipasta! Se on nimittäin ensimmäinen koskaan neulomani kappale, joka on syntynyt itse kehräämästäni langasta.. Lanka on epätasaista, toisinaan rihmanohutta, toisinaan paksua kuin mikä, mutta tykkään tuosta elävästä pinnasta. Malli on omasta päästä ja hyvin yksinkertainen, mutta silti pipan neulomiseen meni koko päivä... Purin ja aloitin uudestaan ehkä kolme kertaa ennenkuin lopulta Sinkkuelämää-maratonin aikanan sain tehtyä (ainakin toistaiseksi) viimeisen version. Päälaelleen pipa sai tupsun ja toisessa sivussa on nappilista puunappeineen. Jostain syystä en osannut valokuvata oikeaa puolta näin kolmen aikaan yöllä.

Nyt kauneusunille!

Ps. oikeasti en koskaan sano pipa, mutta piti nyt leikkiä edes vähän tamperelaista ja nimetä pipo pipaksi.

Surrurrur

Toisinaan pitää ommellakin.. Tänään ei olisi kyllä pitänyt, kun olisi ollut paljon muuta tähdellisempää tekemistä, mutta näin taas kävi. Lopputuloksena oli harmaa paksu a-linjainen talvihame, jonka totesin tänään pakottavasti tarvitsevani nyt eikä heti (kuten tavallista).

Hyvin yksinkertaiset kaavat piirsin lonkalta ja ihan hyvinhän ne tuntuvat toimivan. Hameen tönkköys johtuu siitä, että kangas on paksua ja halusin siistin helman.. Kanttinauhaa ei tähän hätään löytynyt, joten päärme saa kelvata.. Toisaalta se tekee hameesta aika hauskan näköisen. Silitys auttanee asiaa myös, kunhan pääsen kelvollisen silitysraudan luo. Helman koristus on yksinkertaisen simppeli reunapitsiviritelmä napilla ja hakaneulalla.

Johan nyt kelpaa lähteä sunnuntain joulumarkkinoille Annikinkadulle :)

Kehrään, kehrään....

Hei, olen Liisa ja olen kehruuaddikti.. Olen ollut koukussa nyt päivän, kuivilla en hetkeäkään.. Kehrään, ajattelen kehräämistä ja näen unta kehräämisestä. Koulutyökriisini syvenee syvenemistään.

Suuren suuri lankakerä, rakkaudella kehrätty, istahti maanantain kirpputorikierrokselta eurolla löytyneeseen krookuskuppiin. Sitten se yhtyi hahtuvaan ja joutui vaihtamaan isompaan mukiin.

Valmis :)

Thermal by Laura Chau (Knitty Winter 2006)
Lanka: SandnesGarn Sisu n. 350 g poltetun oranssi
Puikot no 3

Huh, vihdoin se on valmis! Tai itseasiassa reilu viikko sitten, mutta hovikuvaajan puutteessa postaus on venynyt.. Lopulta päädyin surkeavaloisiin, itse napattuihin kuviin, joista toiselle lienee käyttöä, jos kirjoitan kirjan tai ryhdyn SDP:n ehdokkaaksi..

Thermalin neulominen oli mukavaa :) mallineule on yksinkertaistakin yksinkertaisempi, mutta silti edes vähän vaihteleva. Kerrankin usko ja tarmo riitti loppuun saakka, eikä neule jäänyt laatikon pohjalle. Muutoksia ohjeeseen tein ainoastaan kaksi. Koska pelkäsin paidan tulevan liian leveäksi, enkä jaksanut enää aloittaa alusta, kavensin n. 10 cm helmasta koosta C kokoon B. Ei huono ratkaisu, kavennuksia ei juuri huomaa ja paita istuu paremmin. Seuraavan pesun jälkeen pitää vielä katsoa vähän pingotusta, mutta olen tyytyväinen kokoon nytkin. Toinen muutos oli, että laitoin pääntiehen kolme nappia. Tämän päätöksen tein jo ennen kuin ryhdyin neulomaan, miusta se kolmas nappi nyt vaan kuului siihen. Nappien löytäminen olikin sitten jo aivan toinen tarina.

Neulominen jatkuu, mutta olen aloitellut myös toista harrastusta... Kovin kauaksi ei olla kuitenkaan päästy..

Posti toi tänään pehmeän paketin Villa Laurilasta. Paketti sisälsi jos jonkinlaista ihanaa: värttinän lisäksi kaksi hahtuvakiekkoa, valkoista villatopsia, valkoisen ja vaaleanpunaisen merinotopsin sekä ruskeita kikkaroita :) Pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan ja yhtäkkiä huomasin, että kello on jo varttia vaille Michael Scofield ja kokous, johon minun piti mennä jo aikaa sitten loppunut. Näin tällä kertaa, mitähän tästä vielä seuraa... Lankaa sain kehrättyä kaiken ähellyksen jälkeen tällaisen köntin..

Niin säälittävää kuinka ylpeä olenkaan tästä :)

Ei vieläkään valmista..

Kuvassa poseeraa uusi virna-mukini aamukahvin ja espanjan ainekirjoituksen seurassa. Toisinaan voisi tehdä jotain ajoissa: viimeisen illan paniikki on tänä syksynä huolestuttavasti vaihtunut viimeisen aamun paniikkiin.

Tämän päivän työrupeama imi mehut niin tehokkaasti, että thermalin viimeistely saa jäädä aikaan tulevaan.. Napit sentään sain jo ostettua, onhan se edistystä sekin.

Tentin ja töiden välissä ehdin piipahtaa Radio kirppiksellä, josta mukaani tarttui paksu nippu vuoden -75 kotiliesiä:

Tuo hirvipaita on ehkä pakollinen toteutettava! Vaikka olen viime aikoina tykästynyt enemmän 40-50-60-lukujen tyyliin, on 70-luvun retro pesiytynyt pysyvästi sydämeeni :) Nuo muhkeat palmikkoneuleet on myös hauskoja! Harmi vaan, että muissa numeroissa on neulemalleja vähän.

Retroa on myös seinävaatteeni, Maija Isolan Käspaikka-kangas, aiemmin pöytäliinana palvellut, vaaleanpunaisin pitsisomistein (ah :D) Kuva oli pakko napata, koska eilen töissä huomasin sokoksen mainoslehteä selaillessani, että kuosi on otettu uudelleen tuotantoon, tällä kertaa keittiötekstiilien muodossa. Tämän yksilön olen huutanut haltuuni parilla eurolla huuto.netistä.

Vaikeita päätöksiä..

Sivun ulkoasu on vaihtunut tiiviiseen tahtiin tänään: en vain ole löytänyt mieleistäni. Nyt taidan jättää tämän viimeinkin rauhaan.

Muuten tämä päivä on mennyt töissä ja thermalia neuloessa. Nyt olen hihojen kiinnitystä ja nappien ostoa vaille valmis, jotain esiteltävää tulee siis lähipäivinä. Hurraa :D

Keskeneräisyyksien taivaasta, iltaa!

Pitkästä aikaa kirjoitan ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Tai no, thermal on edennyt jonkin verran, mutta onko se valmis? ehei, hihoista puuttuu vielä kenties neljännes, kuin myös ompelut, pääntie, napit....... eli valmista saa odotella ensi vuoden puolella :P täytyy kyllä sanoa, että mukavasti myötäilee tuo vohvelineulos kaikkia keskivartalon myhkyjä ja kurveja, todella imartelevaa.. Jottei vallan huonosti ruokitulta näytä, piti laittaa alle vielä toinen neule.

Keskeneräisyyksien listalta löytyy pakollisen pikkujoulumekon ja joululahjaneuleiden lisäksi ei niin tärkeitä asioita, kuten ens viikon aikana saksan tentti, ruotsin esitelmä, latinan kielioppitesti... ja oon muuten aika varma, että keväällä jää kielikursseille menemättä.

Kiireisestä ihmisestä vielä kiireisemmän tekee patalaiskuus ja taito tehdä aivan jotain muuta, kuin sitä, mitä pitäisi tehdä. Tänään osoitin taas kyvykkyyteni tässä lajissa viettämällä nelisen tuntia täysin tarpeettomalla kauppa- & kirpparireissulla. Tässä saalista:


1. vapaa-valinnasta novitan karusellilankaa.. vaikka nykyään hieman vierastan novitaa ja vielä enemmän tekokuitulankoja, nuo värisävyt oli niin söpöt, että oli pakko ostaa pari kerää... eikä hintakaan ollut paha, jotain 2,5 e. Samasta paikasta mukaan tarttui myös iittalan verso-mukeja, joita muut eivät näytä arvostavan yhtä paljon kuin minä. Sesonkituotteet majailivat hyllyllä pölyä keräämässä viiden euron tarjoustarrat kyljissään. Nyt uudet virnaseni ovat pesussa, eivätkä päässeet ryhmäkuvaan.

2. suomalaisesta kirjakaupasta sorruin ostamaan öljypastelliliituja äkillisen taiteentuskan kynsissä.

3. kun muuta tähdellistä tekemistä ei muka ollut, päätin lähteä varta vasten bussilla lielahteen katsastamaan paikallisen kontin. Siellä tulikin sitten vietettyä pari tuntia. Mukaan tarttui jotain outoja, mutta niin jännittäviä lankoja, epämääräinen kokoelma söpöjä nappeja, nanson taikametsä-kankaasta ommeltu tyyny, hedelmäkori, superretro väiski vemmelsääri -palapeli, tyynyliina, jonka kohtalona on luultavasti päätyä vuorikankaaksi johonkin tulevaan projektiin sekä jokamiehen englanninkirja, jonka käyttötarkoitus jää vielä hämärän peittoon.

Olen siis jälleen muutamaa euroa ja tuntia köyhempi, mutta ah, niin turhien uusien tavaroiden rikastuttama:)

Kotona jälleen

Tämä viikonloppu meni vähäunisesti, mutta erittäin mukavasti Ruokolahdella kouluttamassa Etelä-Karjalan toivoja eli tuoreita ja innokkaita partiojohtajia. Ohjelmassa oli muun muassa ensiapurastilla värjöttelyä hypotermiapotilaana, kurssilaisten rakovalkean ja pressulaavujen valmistuksen seuraamista sekä muukalaislegioonaan lähdöllä uhkailevan lippukunnan sihteerin rooliin eläytymistä. Harjoittelin jälleen myös olemattomia tarjoilijan taitojani B-P:n ja Olaven isännöimillä illallisilla. Hihat soppaantui, mutta vakavammilta onnettomuuksilta vältyttiin.

Paikkana oli jälleen kerran kurssitarkoitukseen mainiosti sopiva Retsola. Paikallinen lippukunta on ostanut ja kunnostanut entisen kyläkoulun leirikeskukseksi, jota se vuokraa edulliseen hintaan muun muassa piirin partiolaisille.

Mitään kurssin ulkopuolisia rästihommia en saanut tehtyä, vaikka mukana oli niin latinan käännöstehtävä, opiskelijapartion tilipaperit, kuin keskeneräinen sukkakin. Mutta ei se mitään, ei kaikkee voi pystyy :) Luntakin saatiin maahan ihan mukavasti, kuten kuvista kenties näkee..

Paluumatkalla sain verenpaineitani nostatettua, kun viimeisen tunnin vieressäni (siis miun paikalla) istui poika, joka leperteli koko matkan tyttöystävänsä kanssa.. "Mulla on niin ikävä sua.. ihan liian ikävä.. ens viikonloppuna taas nähdään.." Jos toinen puoli keskustelusta oli lepertelyä, toinen oli puhetta ruuasta.. Pihviä, wilhelmiä, kebabia, kevytmakkaraa (joka on kuulemma pahaa), pizza rax.. Juttu vain jatkui, jatkui, jatkui.. "No sit mä sidon sut sänkyyn" :O Ei tällanen konservatiivinen vanhapiika kestä tollasia keskusteluja. Loppujen lopuksi, tunnin lepertelyn jälkeen päädyttiin jo puhumaan kihlojen ostosta.. Jösses.

Ehkä pitäis alkaa suvaitsevaisemmaks tai ainakin ottaa vähän rauhallisemmin tällaiset tilanteet.. Julkisen lepertelyn lisäksi sykettäni nostaa nimittäin usein maleksiminen, tien väärällä puolella kävely/maleksiminen sekä aloitekyvyttömyys. Varsinkin Tampereen keskustassa päädyn usein repimään hiuksiani, kun ihmiset raahustavat koko jalkakäytävän levyisenä rintamana hitaammin kuin tervassa dipatut kilpikonnat.

Perjantai-iltana mieleeni tuli myös, että voisin ottaa valokuvausoppitunteja joltain alaan perehtyneeltä ystävältäni. Tässä yökuvauksen taidonnäytteeni :P Oliskohan syytä vähän opetella?

Hyvin suunniteltu, ehkä jopa aloitettu..

Olen kova suunnittelemaan ja aloittamaan töitä. Toisinaan ne vaan tuppaavat jäämään kesken..

Sekametelisoppa, josta löytyy thermalin lisäksi:

1. mohairhuivi, jonka olen aloittanut kenties keväällä. Vielä yksi kerällinen kitteniä neulottavana.
2. lapaset, jotka jäivät odottamaan vuoroaan, kun aloitin thermalin.. kaveri puuttuu vielä.
3. neulakinnas, joka odottaa loppuun saattamistaan ja pariaan. motivaatio hiipui, kun huomasin, ettei kirppislanka tule riittämään, enkä ole jaksanut käydä etsimässä vastaavaa lankakaupoista
4. yksinäinen baijerilainen odottaa kumppaniaan.. se jäi myös oman onnensa nojaan, kun aloitin thermalin.

Moni varmasti miettii, ettei tuo nyt niin paha ole.. Ei miustakaan, tilanne on lähes hallinnassa. Harmittaa vaan, kun noissa ei olisi enää hirveästi tehtävää, jos vaan tarttuisi toimeen. Tämä keskeneräisten töiden kasa kuiskii miulle jatkuvasti, mutta silti into suuntautuu enemmän uusien projektien suunnitteluun, kuin vanhojen loppuun saattamiseen. Aikaisemmin neuloin lähes poikkeuksetta omien mallejen mukaan, mutta nyt olen törmännyt niin moniin ihaniin valmiisiin kaavoihin, että olen laiskistunut itse suunnittelussa suunnattomasti. Seuraavaksi aion kuitenkin neuloa yksinkertaisen villatakin ihan oman suunnitelman mukaan. Löysin kirpputorilta muovikassillisen uutta mustaa villalankaa vitosella ja se suorastaan huutaa päästäkseen vyyhdiltä kerällä, puikoille ja lopulta aivan oikeaksi ylösalaisinraglanneuletakiksi :)

Muita unelmissa olevia neulomuksia on ainakin

1. puhvihihatunika, SK 2/2006, ihana toteutus esim. Pujoliivissä
2. Drops villatakki, toteutettu sekin esim. Pujoliivissä ja Flint Knitsissä
3. Minttumaari-huivi, siihenkin tykästyin Pujoliivissä
4. Drops pitkä toppi, senkin onnistuneeseen toteutukseen törmäsin jossain blogissa
5. Erinäinen määrä erilaisia sukkia
6. ...ja pipoja...

Kuten joku ehkä saattaa tuosta huomata, olen havainnut omaavani hyvin samanlaisen maun Pujoliivin Nastin kanssa.. Onneksi teen joskus myös jotain omaa ja erilaista, ettei tää mee ihan matkimiseksi. Huusin myös itselleni hetki sitten Knitting Nature kirjan, joka on ihania ohjeita pullollaan.. Pitäisi ehkä huutaa jostain myös suhteellisuudentaju, että osaa vähän rajata näitä tahtoohaluu-listojaan :P

Mieli palaa myös tuliterän (:P) ompelukoneen ääreen. Suunnitelmissa on ommella ainakin talvitakki, paita, farkut ja pikkujoulumekko. Sitten kun jostain löytäisi vielä aikaa ja tarmoa näiden kaikkien toteuttamiseen :)

Muutama tunti lisää vuorokauteen, kiitosm! (onko kukaan käynyt voisalmen megakipsalla :P ?)

Tervehdys!

Olen lueskellut jo jonkin aikaa neuleblogeja, sarjisblogeja, kavereitten normiblogeja... ja kuluttanut siihen tolkuttomasti aikaa! Tähän asti olen pysynyt kuivilla oman blogin suhteen, mutta nyt lankesin. Uutuuttaan kiiltelevässä blogissani on hieman neuleblogin vikaa, mutta enköhän kirjoittele tänne myös muita höpinöitä. Koska neuleihmiset tuskin ovat kiinnostuneet kaikista tuuminnoistani ja ystäväni ahdistuvat neulepuheistani jo livenäkin, yritän lajitella tekstit aiheittain niin, että vältytään ylimääräiseltä kärsimykseltä. Siis jos joku tänne eksyy..

Tänään kuitenkin kaikkea sikin sokin ja sekaisin. Huomasin torstaina, että miulla on edessä kolme täysin vapaata päivää ja suorastaan häkellyin kaikkien minulle avautuneiden mahdollisuuksien edessä. Aika onkin kulunut sujuvasti kirpputoreilla kierrellen, neuloen, siivoten, elokuvia katsellen, naapurinpoikaan tutustuen ja jopa hieman koulutöitä tehden (!) Tässä löytöjäni torstain ja perjantain kirppiskierroksilta:

Karvavuorisaappaat, joiden pehmeyteen rakastuin. Täydelliset talvikengät miulle neljällä eurolla!



Hamstraan kirpputoreilta ja antikvariaateista vanhoja käsityölehtiä.. Tällä kertaa mukaan tarttuivat nämä. Ihastuttava tuo uimapukuposeeraus, mielummin tota kattelen kun tän päivän sports illustrated bikinityttöjä :) Tässä pari otosta norjalaisesta Stickatista vuodelta 1951:


Svart och vitt på stranden


Birger Malmsten tennisklädd


Som väst eller jumper

Tykkään tosi paljon selailla näitä, vaikka harvoin malleja toteutankaan. Kuvat jo sinänsä piristävät ja inspiroivat, katsokaa vaikka tuota viimeistä poseerausta :) Mutta vielä paras kirpparilöytöni, jonka tein torstaina pelastusarmeijan kirpparilla amurissa...

Tikka, ah rakkaani! Ompelukonetta olen janonnut NIIN pitkään ja nyt tämä kaunokainen sulostuttaa elämääni. Yhteiseloa pitää tosin vielä hieman opetella, siitä todisteena tämä puikkopussi, jonka ompelin esilämmittelynä oikeita töitä varten.

Pussi syntyi kirpputorilta löytyneistä tyynyliinasta ja marimekon värivirhekankaasta (kuten kuvasta näkyy) tehdystä essusta. Hintaa kertyi 1,50 e. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, kyseessähän on vain puikkopussi.. Valmistusvaiheessa tuli kuitenkin kiroiltua pariin otteeseen, kun saumat mongersivat minne sattuivat. Suurin ongelma tuntuu olevan paininjalan paineen säätäminen, joka tapahtuu hieman mututuntumalla ruuvia pyörittelemällä (koneessa kun ei ole sellaista hienoa säätöpyörää kuin nykyisissä) Muuten kone toimii kuin unelma, kipinöitä ei ole lennellyt ja suorat & siksak ompeleet näyttävät siisteiltä mongerrusta lukuunottamatta.

Syy pussin tyhjyyteen löytyy ensinnäkin siitä, että yleensä lainailen puikkoja äidin kätköistä. Toiseksikin suurin osa puikoistani on tällä hetkellä kiinni jossain työssä, keskeneräisiä neulomuksia kun on taas kertynyt. Niistä lisää toisella kertaa, tänään voisin vielä esitellä reilun viikon vanhan thermalini, johon olen kohtalokkaasti koukuttunut -- koulutöitäkin pitäisi tehdä, mutta neulominen houkuttaa enemmän.



Pelkään, että paidasta tulee liian iso, mutten jaksa enää purkaa vartalo-osaa. Aloitin paidan koossa 36, mutta kavensin kokoon 34. Toivottavasti pelkään turhaan. Puikoille ovat päässeet myös hihat, joita neulon yhdellä pyöröpuikolla Taijan ohjeen mukaan. Tähän päädyin, kun totesin, että sukkapuikoilla onnistun jättämään puikkojen väliin löysät silmukkarivit. Sukkia tai lapasia neuloessa se ei ole miuta ennen vaivannut, mutta nyt oli pakko keksiä jotain muuta. Harkitsin minipyöröjen ostoa, mutta sitten törmäsin tähän tekniikkaan ja olen siihen todella tyytyväinen. Alun hankaluuksista päästyäni työ on alkanut sujua ja jälki on siistiä. Kiitos siis Taijalle selkeistä ohjeista!

Nyt päätän tän ylipitkäksi venyneen depyyttipostaukseni ja vetäydyn kauneusunille.. Hyvää yötä!