maanantai 24. maaliskuuta 2008

Kinnasneulastelua

Kaivoin ukkini tekemän kinnasneulan pitkästä aikaa esille ja muistelin, kuinka se mummo silloin opetti lankaa pujottelemaan... Neulakinnastekniikka on taito, jonka olen päättänyt siirtää mahdollisille tuleville lapsilleni ja lapsenlapsilleni, aivan sama kumpaa sukupuolta he sattuvat edustamaan. Itse olen kuitenkin harrastanut tätä luvattoman vähän ja kintaistani tulee eriparisia, epätasaisella käsialalla suhrattuja rääpäleitä.

Mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksi laatikon kätköistä löytyneistä jämäseiskaveikoista.. Väri on hirvittävä, se saanee koolaus-käsittelyn.. Ei näillä vielä naimisiin päästäisi, mutta harjoitus tekee mestarin, kuulemma.



Ainih, unohtu melkeen hehkuttaa, että Sweeney Todd on mahtavin elokuva pitkään aikaan!! En tiedä, kenelle uskaltaisin sitä suositella, mutta ainakin mie jäin sen jälkeen täysin sanattomaksi, vaikken yleensä verta roiskuvista elokuvista juuri välitä.. Se tarina ja se musiikki ja ne näyttelijät.... aivan loistavaa! ja puvustus ja lavastus, ah..

2 kommenttia:

kio kirjoitti...

toi neula on hieno ja ohut. Mulla on sellainen hirveän paksu puinen, ei mene ihan joka kolosta :)

milliini kirjoitti...

Määki rakastuin Sweeney Toddiin! Minkäs sille mahtaa että Burton on nero.